Viime tekstissä jo fiilistelin syksyä hyvissä ajoin, mutta nyt se on virallisesti täällä! Ja olen niin valmis, vaikka kesä olikin kyllä mitä ihanin, paljon asiakkaita ja ennen kaikkea aivan ihania asiakaskohtaamisia. KIITOS TEILLE IHANAT ASIAAKKAAMME! Nyt on kyllä katse jo hyvin vahvasti tulevassa syys- / talvikaudessa. Olen suunnitellun niin paljon itselleni tekemistä kaikkien remonttijuttujen merkeissä, että saa nähdä, ettei ole vain tullut haukattua liian isoa palaa kakkua. Olisi vaan niin mukavaa jo nopealla aikataululla päästä toteuttamaan omia visioita, sekä luovuutta käytännössä. Koen, että tässä on vain mielikuvitus rajana, miten ihanan paikan tästä voikaan vielä tehdä erilaisine huoneineen. Olisi ihana luoda oma persoonallinen paikka, joka eroaa kaikista muista alueen paikoista rohkeudella, erilaisuudella ja kodikkuudella.
Viime viikolla tein muutamia pieniä hankintoja luodakseni kodikkaampaa tunnelmaa. Suuren ilon tunteen sain kokea myös, kun huomasin, että Tokmannin pääruukut ovat tulleet takaisin! Heti piti ostaa yksi. Jossain vaiheessa se saa vielä maalit pintaan.
.
Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä tapetteja katselemassa, sekä muutamalla lähialueen kirpputorilla katselemassa tarjontaa. Haminassa on yksi ihana liike, joka myy vaikka mitä vanhaa kaunista huonekalua ja tavaraa. Se on todellinen aarreaitta!
Yksi idolini, eli Iris Apfel täytti juuri pari viikkoa sitten 100 vuotta. Hänen mottonsa on: ”More is more & less is bore”. Tämä kuvaa aika paljon myös omaa sisustusfilosofiaani. Kotona tätä ajatusmaailmaa ei ihan ymmärretä, joten onneksi on tämmöinen oma paikka, jossa saa antaa luovuuden kukkia. 😀
Pelkkää iloa tulevasta tämä ei koko ajan ole kuitenkaan, koska huomaan myös vajoavani sellaisiin ajatuksiin aika ajoin kuin: ”Mitä oikein kuvittelen”, ”Ei minusta ole tähän”, ”En saa kuitenkaan aikaan mitään vaan kaikki jää tähän intoilun tasolle”, ”Mikään ei onnistu”. ”Aika ei riitä”.
Yritän kaikkeni, että saisin tämän ikävän äänen hiljennettyä ja luotan siihen toiseen puoleen, joka tietää, että vain menemällä eteenpäin, voi onnistua. Menestyksekkäät ihmiset ovat varmasti ne, jotka eivät ole jääneet kuuntelemaan liikaa muiden negatiivista palautetta tai sitä omaa epävarmuuden ääntä, vaan rohkeasti kulkeneet sitä omaa polkua kompastumatta edellä mainittuihin. Tai jos ovat kompastuneet, eivät ole jääneet maahan makaamaan. Itsensä ylittäminen vaatii rohkeutta, ja uskon, että rohkeus ei ole jotain synnynnäistä, eikä tarkoita pelottomuutta, vaan rohkeus on sitä, että menee pelosta huolimatta kohti tavoitteitaan.
Ja helppoa se ei aina ole. Mutta en aio luovuttaa!
Tsempit kaikille, jotka kamppailevat rohkeutensa ja itsensä löytämisen kanssa! Pidetään huolta ja kannustetaan toisiamme!
Ihanaa syyskuun alkua!
-Taija
