Taas ollut pieni hiljaiselon aika blogin puolella, mutta täällä sitä ollaan.
Lähiaikoina on ollut jollain lailla erikoiset energiat ja olen pohtinut kaikenlaista syvällistäkin. Noin kuukausi sitten sanoin miehelleni, että mulla on jotenkin erikoinen olotila. Sellainen, että jotain on tapahtumassa. Jotain suurempaa siis, mutta en tietenkään yhtään tiedä, mitä se oikein on.
Odotan kuitenkin tulevaisuutta suurella innolla ja mielenkiinnolla.
Hiljaiselo blogin puolella osin johtuu siitä, että hiljaiselo hotellin puolella näyttää ainakin jossain määrin olevan ohi, ja aika on mennyt niitä konkreettisia ”oikeita töitä” tehdessä. Yhden huoneen olen saanut päivitettyä tässä välissä uuteen uskoon myös.
Innolla odotan seuraavia päivitysprojekteja, mutta nyt täytyy keskittyä nykyisten asiakkaiden palveluun 100 prosenttisesti ja malttaa mielensä sillä saralla.
On ollutkin aivan todella ihanaa, kun on päässyt kohtaamaan erilaisia ihmisiä eri puolilta Suomea. Se on jännä ristiriita, kun vasta tekemäni nettitestin mukaan olen kuitenkin 93% introvertti, että töissä kuitenkin nautin asiakaskohtaamisista oikeasti. Ehkä se kertoo siitä, että todella teen omasta mielestäni kuitenkin jotain, minkä koen tärkeäksi ja sydämen asiaksi. Positiivista energiaa olen saanut ihmiskohtaamisista paljon. Kiitos teille! <3
Koitan päästä tietynlaisesta jumittamisesta taas kerran myös eroon.
Huomaan, että oman ajan puute välillä harmittaa mieltä, ja sitten huomaan, että silloin kun sitä hetki olisi, siirryn helposti jumittamisen tilaan, eli tilaan, jossa saatan hukata aikaa istumalla sohvalla ja selaamalla kännykkää. Vaikka hukkaan heitetty aikakin toki on elämässä tärkeää, käyttäisin sen ajan ehkä mieluummin vaikka meditoimiseen tai äänikirjan kuunteluun, kun turhanpäiväiseen Facebook – keskustelujen lukemiseen.
"Kaksi minää"
Huomaan, että olen jakanut itseni karkeasti kahteen eri identiteettiin, kahteen minuuteen. Olen ”Taija” sekä ”äiti”. Silloin kun olen lapseni kanssa, olen 100 % ”äiti” – identiteetissä. Silloin täytyy unohtaa tekemättömät projektit, tekemättömät työasiat, bisneksen suunnittelu. Eli en voisi kirjoittaa vaikka tätä blogia tällä hetkellä, jos olisin lapseni kanssa kotona. Siitä ei vaan tule mitään, ja olen huomannut, että se on minulle paras tapa toimia.
Sitten kun olen töissä, tai ne muutama tunti töiden jälkeen, ennen kuin haen lapsen tarhasta, olen ihan vaan ”Taija”. Ne hetket on tarkoitettu omalle ajalle, tulevaisuuden suunnittelulle, laskelmien tai tavoitteiden tekemiselle, tai ihan sille sohvalla istumiselle kahvikupin ääressä ja kirjoittelemalla viestejä kavereille. Näitä asioita en tee lapseni kanssa. En pystyisi edes keskittymään.
Luulen, että ADHD – aivoille on tyypillistä sellainen ”kaikki tai ei mitään” – toiminta/ajattelumalli. En voi puuhastella vähän sitä ja tätä samaan aikaan. Onneksi olen oppinut tämän, sillä se lievittää ahdistusta. Parempi toimia niin, kuin se vain oman jaksamisen ja mielenterveyden kannalta on parasta.
Näiden kahden pääidentiteetin alla on toki muita, kuten tämä sisäinen ”aikuinen ja lapsi”, josta puhuin muistaakseni jo ihan ensimmäisessä tekstissä. He voivat olla kuitenkin läsnä milloin vain. Olen oikein yrittänyt kuunnella sisäistä lastani lähiaikoina. Mitä se 5 – vuotias Taija haluaisi, jos saisi päättää mitä tehdä? Suosittelen kaikkia ottamaan tässä kiireisessä suoritusmaailmassa välillä yhteyden sisäiseen lapseensa. Ei se ole kuollut mihinkään, vaikka jotkut ovat sen kovalla työllä, tai huomaamattaan hiljentäneet. Siellä piilee kuitenkin paljon vastauksia sille, mitä haluaa elämässään tehdä ja toteuttaa, jos järkiaikuinen ei olisi hiljentämässä.
Ja tänään aamulla sain yhden vastauksen itse. 
Innostuin siitäkin niin, että minun piti soittaa miehelleni töihin ja kertoa tämä asia. Kyllä varmaan lähipiirikin välillä miettii, että vähä pöpi tuo Taija on. Mutta en voi mitään sille, että koen vahvasti kaiken, myös sen innostuksen tunteen niin, että se on pakko päästä heti jakamaan jollekkin, tai muuten tuntuu, että räjähdän. 😀
Ihanaa kevään odotusta itse kullekkin! Nauttikaa talven viime hetkistä, sekä aurinkoisista päivistä!
-Taija